28.04.2011 Terveisiä Islannista

Taas on niin haikea mieli kun matka on takana ja ystävät jäivät sinne. Aina tuntuu yhtä vaikealta lähtö saarelta, mutta tällä kerralla erityisen vaikealta. Takana kymmeniä tunteja ratsastusta mitä erilaisimmilla hevosilla.

Sää ei ollut meidän puolellamme tällä kertaa. En ole koskaan ollut sellaisessa tuulessa (säätiedotus lupasi 35 m/s!) ja varmaankin se oli sitä. Hennan kanssa yritimme tarpoa isolla pellolla oripoikien luokse, mutta mahdotonta se oli. Vaakatasossa tuli rakeita. Onneksi poikalauma tuli meidän ympärille. Kyllä Elvarilla on upeita hevosia tilallaan.

Meidän tutkiessa hevoslaumat, Matti vei muu pesueen vesiputouksille. Ryhmä oli kiivennyt kallionkielekkeelle. Sieltä he löysivät luolan jossa erakko oli aikoinaan asustellut. Matin nuoruuden kalapaikat myös oli tutkittu. Lapset olivat aivan innoissaan reissusta. Upeat muistot jäivät Gulfossin sekä Geysirin mahtavista "luonnonoikuista". Nicke auttoi Mattia ruokkimaan hevoset ja lampaat Kirkjubaen tilalla. Fredrikin luona Dalurissa suomalainen siivouspartio vastasi 48 hevosen boxien siivoamisesta ja ruokinnasta. Minä ratsastin noin 10 hevosta päivässä Dalurissa, joista suurin osa oli nuoria vasta aloitettuja ruunia ja oreja. Yksi tai oikeastaan kaksi olisi voinut lähteä mukaan tänne Suomeen. Niin kovasti niihin ihastuin. Sain myös eräältä pojulta elämäni rodeot. Kolme kierrosta isossa maneesissa pysyin pukkilaukassa kyydissä, mutta sitten suunnan vaihdon jälkeen, kaveri päätti alkaa hyppimään pystyyn. Pari loikkaa meinasi mennä ympäri - enkä vieläkään tippunut. Mutta sen jälkeen ruuna hyppäsi suoraan betoniseinään. Käteni sekä jalkani jäivät väliin. Tästä en enää selvinnyt ilman tasapainon menetystä vaan tulin kolinalla alas. Sitten Fredrik komensi vielä uudestaan selkään hänen roikkuessaan liinassa kiinni. Siinä menikin aikaa lähes puol tuntia, ennen kuin kaveri rauhoittui ja ravissa mentiin rennosti ympyrällä. Ristin merkin tein rintaani kun vihdoin pääsin alas vapaaehtoisesti. Apua, mikä kokemus! Kroppa täynnä mustelmia ja lihakset aivan jumissa - taas tuli tehtyä osteoporoosi testi!

Onneksi myös matkan aikana sain ratsastaa ehkä maailman upeimmalla pollella, Ísarin isukilla Þorsti frá Garðilla. Töltti oli niin mieletöntä: en edes ole voinut ikipäivänä kuvitella miltä töltti voi tuntua, kun etujalat nousevat turvan korkeudelle. Henna näytti minulle myös Ìsarin. Olin onnesta revetä tästä minun kultamunasta. Poika on kehittynyt kovasti ja kaikki 5 vaihdetta on valmiina tuleviin näyttelyihin! Ihanaa Henna, olet tähti. Kuinka ikinä voin sinua kyllin kiittää tästä löydöstä sekä työstä mitä olet tehnyt hevosen kanssa. Sain myös itse kokeilla hevosta. Tuuli oli aivan järkyttävä kun ratsastimme Hennan kanssa ulkona. Ketään muita hulluja ei ollut liikenteessä kuin kaksi suomalaista nuorilla oreilla. Henna meni Ìsarin velipuolella. Ìsar ei välittänyt myrskystä mitään vaan mennä tarpoi vastatuuleen harja hulmuten. Tölttiä painelin menemään. Henna pyysi ottamaan myös ravin. Pari kymmentä metriä matkustin ja sitten oli hevonen otettava kiinni. En vain tahtonut pysyä liikkeessä mukana: on se vaan niin iso liike! Rehellisesti voin sanoa, että olen kuin lottovoiton saanut. Tämän upeampaa kaveria en voinut ikinä löytää. Tavoitteena on näyttää hevonen tänä kesänä Islannissa ja saada sille 5 vuotiaana riittävän hyvä arvostelu. Jos kaikki menee putkeen, niin tuo hevosen Suomeen heti loppukesästä. Tammojen omistajat ovat jo kyselleet tätä tukkajumalaa sulhoksi tytöilleen ja monen toive toivottavasti toteutuu. Itse ajattelin myös astuttaa tammani Ìsarilla. Ìsarin sivuille tulee uusia kuvia palominosta pojasta, jolla on "noki" jalat, hopeanvalkoinen harja ja pitkät jalat. Tässä on keveyttä, liikettä, upeaa luonnetta, 5 vaihdetta ja sitä väriä. Nam! Muitakin kuvia matkastamme löytyy kuvia kohdasta.

Matkalla sattui vaikka mitä, mutta niin tuntui tapahtuvan myös Suomessa. Inna soitti ikävän soiton lauantaina Islantiin ja kertoi masentavan viestin: Sulo oli paininut kevätottelua Lordin kanssa. Siinä matsissa Lordi oli saanut osuman takajalkaan. Onneksi Iiro ja Inna saivat paikalla käyneen eläinlääkärin ohjeistamana kaverin pikaisesti Hyvinkäälle klinikalle. Diagnoosi ei ollut positiivinen: takajalan luussa on murtuma. Toivoa on onneksi kuitenkin. Nyt pitää saada kaveri olemaan kuusi viikkoa karsinassa rauhassa että jalka ei rasitu liikaa ja vaurio luutuisi hyvin. Tässä sitä taas on ollut päätäynnä heppailua. Nyt pitää keskittyä oikeiden töiden tekoon, että pääsee taas lähtemään kuukauden päästä reissuun. Matkani suuntautuu seuraavaksi Eeron luokse USAn jossa on hänen valmistujaisjuhlat heti kesäkuun alussa. Samana viikonloppuna on mahdollisesti kolmet juhlat: siskon poika valmistuu perjantaina, Iiro saa ylioppilaslakin lauantaina ja sunnuntaina pitäisi olla jo Michiganissa Eeron valmistujaisjuhlissa. Kiirettä pitää, mutta hyvä näin.

Kuvia Islannista

Ihana kevät ja ihana fiilis viikonlopun kisojen jälkeen.

Sunnuntaina lähdimme kahden hevostrailerin kanssa Kuuman kisoihin. Matkaan lähti viisi pollea, neljä ratsastajaa sekä vanhempani tsemppareiksi radan reunalle. Vatsan pohja pitkästä aikaan vähän väreili, sillä osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni helppoihin luokkiin ja vieläpä kahdella nuorella pojan klopilla, Hannibalilla ja Lordilla. Tavoitteena oli pysyä radalla ja selässä sekä saada edes jotkut pisteet jokaisesta askellajista. Ja tavoite toteutui - ja vähän enemmänkin. Pojat käyttäytyivät hienosti vaikka molemmat olivat aivan jännittyneitä ja kulkivat todella korkeassa muodossa töltissä. Mutta en välittänyt tästä vaan rohkaisin heitä menemään eteenpäin. Kyllä se varmuus ja muoto sekä sitä kautta tahtikin paranevat kunhan saavat lisää harjoitusta, voimaa ja itseluottamusta. Lordin kanssa tein nelikäynnissä aivan mielettömän suorituksen kokonaispistein 5,4. Olen niin tyytyväinen minun veijareihin.

Jarmolla oli elämänsä ensimmäiset kisat. Isi Hiltunen oli toista kertaa elämässään radalla - ja allaan hänellä oli kisahevoseni Pinni. Olin kauhuissani pelkästä ajatuksesta kun hän kertoi että voisi lähteä mukaan kisaamaan. Mietin asiaa hetken. Ainut hevonen minkä "uskalsin" antaa hänelle oli Pinni, sillä se ei ole enää nuori ja vaikka miten ratsastaja selässä heiluu, niin kyllä Pinni hoitaa homman kotiin. Tämä kuvastaa hevosen upeaa luonnetta: vaikka vauhtia ja liikettä on, niin kuuntelee hienosti ratsastajaa. On se ollut lapsienikin ratsu kentällä. Alkuverryttelyssä tiellä hän laukkasi ensimmäistä kertaa Pinnillä - ja raviakin harjoitteli parin treenikerran saattelemana. Alkuun ravia ei tahtonut löytyä mutta kyllä se sitten alkoi revittää kun annoin hiukan ohjeita. Siitä vaan radalle herrat menivät: aika huikealta se näytti kun parivaljakko meni helpon nelikäynnin. Askellajeja ei puuttunut - eikä myöskään vauhtia ja liikettä. Upeaa passia mentiin kun piti laukata. Puoli kierrosta menivät tölttiä - ennen kuin Jarmo tajusi ettei tämä olekaan enää ravia - vaan lisättyä tölttiä. Mitkähän pisteet olisivat olleet jos kaikki olisi sujunut nappiin (ei väärää laukkaa, ei passia, ei puoli kierrosta tölttiä ravi osuudella) - kun kuitenkin loppupisteet olivat päälle viiden.

No sitten meidän Nicole. Hän meni pikku polellaan Sulolla yksin radalla tyylikkäästi sekä helpon töltin että nelikäynnin. Pientä johtajuusongelmaa portin kohdalla oli, mutta niin vain tyttö komensi kaveriaan ja sai molemmat radat suoritettua hienosti läpi. Ihanaa katsottavaa heidän menonsa. Sonja oli myös matkassamme Dimmirillä. Myös heillä kisat olivat ekat. Hyvät pisteet olisi tullut jos töltissä vauhti olisi ollut enemmän kontrollissa ja laukka olisi ollut oikea. Lisää treeniä on luvassa sillä hevonen tuli meille tänne kesän ajaksi ja voimme Sonjan kanssa yhdessä treenata uusiin haasteisiin tähdäten.

Meidän superkuvaajamme, kotisivujen rakentaja sekä päivittäjä Minna Paananen on lisännyt kuvia kisoista. Niistä katsoessa tulee hyvä mieli - kiitos Minna.Minnan ottamia kuvia

Huomenna matkaamme Hennan, Matin ja Fredrikin luokse viikon pääsiäsilomalle Islantiin. Menemme myös katsastamaan hevosemme siellä. Kertoillaan sitten reilun viikon päästä Islannin kuulumisia. Nauttikaa keväästä ja hevosistanne.

21.03.2011 Istölt 2011

Kisamatka Ruotissa on takana. Pitkä matka, lähes 2400 km, on taivallettu ja monta upeaa hetkeä on takana. Kiitos Sonja ja Nicole tästä ikimuistoisesta matkasta.

Keskiviikkona, lähes viikko sitten pakattiin tavarat ja polle kyytiin. Auton nokka suunnattiin kohti Turkua ja siitä lautalla meren yli Ruotsiin. Torstaina matkasimme lähes 600 km kohti Åren tuntureita ja kisoja. Ystäväni Hjalti ja Camilla olivat siellä meitä vastassa. Saimme Pinnin Dille Gårdiin, Islanninhevoskeskukseen lepäämään myöhään torstai-iltana. Itse majoitumme kylän hotelliin. Aah, kun uni maistui pitkän matkan päätteeksi.

Aamulla menimme porukalla treenaamaan jäähalliin lauantai-illan kilpailuja varten. Olihan se aika kokemus mennä kaukaloon hyrräämään, mutta upeat kengittäjäni Hjalti sekä Eyvindur Mandal Hreggviðsson löivät uudet hokit ja extrapiikit Pinnin kenkiin. Siinä sitä tepasteltiin aikamme kunnes jalat ja tahti löytyivät. Hevonen tuntui upealta vaikka matka painoi varmasti vielä kaverin tennareissa.

Lauantaina saapui sitten muu Islannin jengi: Siggi, Edda ja Tony. Mette oli joutunut jäämään Islantiin sairaustuttuaan kuumeeseen. Harmi, sillä olisi ollut kiva hänen kanssaan vaihtaa ajatuksia. Lauantaina kävimme Hjaltin ja Camilla tallikierroksella (oritallissa oli 9 oria, josta 7 ykkösen poikaa ja kaksi tulevaisuuden tähteä kuten Thrymurin velipuoli Reyniristä). Yhtä oria siinä ratsasteltiin Sonjan kanssa ja fiilis oli mahtava.

Illan kisat alkoivat töltillä. Pinnin kanssa jouduttiin ensimmäiseen ryhmään. Kaksi tuomareista antoivat pisteitä 6,5 ja 6,7 mutta kolmas - mikähän lie hänellä on minua tai suomalaisia vastaan - antoi vain 5,0!! Olimme aivan ihmeissämme pisteistä. Mutta eihän se auttanut enää mitään, vaan tämän takia tiputtiin nipin napin finaalista. Muutoin olisin ollut A-finaalissa. Ori-luokka meni mielestäni nappiin. Pinni meni upeaa tölttiä ja ravissa kaveri oikein lensi - parasta ratsastusta mitä olen ikinä hevosella mennyt. Mutta taas kerran tämä samainen tuomari tuomaroi ratsastukseni aivan alakanttiin - eroa muihin peräti -2,0! Kyllä tuli Juhan sanat mieleen, kuinka hänelle oli käynyt samalla tavalla Tanskan kisoissa. Harmittaa vietävästi, kun yritämme täältä Taka-Hikiältä ponnistaa, niin sitten tapahtuu tätä Suomi-mollausta. Itse olen kuitenkin erittäin tyytyväinen sekä hevoseen että omaan ratsastukseeni. Hevonen ei säikkynyt mitään, vaikka olihan se kieltämättä aika sirkusta. Siinä se vain mennä porskutti kuten kotona metsäpolullaan.

Illan mittaan sain upeaa kannustusta ja kehua. Sekä myös kiukkuisia kommentteja tuomarointia kohtaa sillä monen mielestä minun olisi pitänyt olla Ori-luokassa kolmen parhaan joukossa. Myös hevosta kehuttiin kovasti. Vaikka ketutus oli illalla aikamoinen, tähän on tottunut: vastoinkäymisiä tulee aina kun tähtää korkealle. Lupasin Ruotsin ja Islannin ystävilleni että ensi vuonna tulen uudestaan, mutta sitten otan koko trailerillisen poneja mukaan: kaivan vain uuden ja uuden pollen joka ryhmään! Näin me suomalaiset valloitamme maailmaan - sitkeästi ja periksiantamatta!

Ohessa on linkki Sonjan ottamiin kuviin. Matkalla määränpäähän meinasimme törmätä poroon, vaikka olimme vasta matkanneet Tukholmasta 450 km ylöspäin - eli olimme vähän yli Kuopion korkeudella.

Kuvia Istölt 2011

Eipä olisi joulukuun alussa uskonut että pakkaset voivat kestää näin pitkään! Yksi lumiukontekopäivä on ollut varmaankin reilu kuukausi sitten ja siinä se ukko edelleen seisoo hangen ympäröimänä HorseComfortin lippis päässä. Taitaa mennä tovi ennen kuin kaveri siitä sulaa. Tämä pakkasaika on ollut tehokasta kaappien ja heppavarusteiden siivoamista. Kaapeissa on vaatteet rivissä ja pienet (kumma kyllä suuria vaatteita ei ikänä kaapista löydy) on annettu kylälle kiertoon. Satulat ja suitset on putsattu ja rasvattu. Loimet pesty ja läjätty siisteihin pinoihin. Kissat ja koira kastroitu sekä hevoset rokotettu. Siinähän seisovat muutoinkin pihalla, niin samalla voivat seistä flunssapiikkilomansa samaan putkeen.

Inna viettää kaksi viikkoa opiskellen Ypäjällä, joten tämä ja ensi viikko menee myös aamu- ja iltatallien tohinassa. Inna kertoi tänään tohkeissaan, kuinka Ypäjän hevosope oli tullut talliin oppisopimusopiskelijoiden luokse ja tokaissut: "Ypäjällä on tehty uusi loimittamisen ennätys! Yhdelle hevoselle oli laitettu 8 loimea ulos!" Ehkä meillä täällä issumaailmassa on vielä järki päässä edes tässä asiassa

Kaikki vanhat, lukemattomat heppalehdet on selattu ja luettu hyvin tarkkaan. Ja voi, mitä viisauksia sitä nyt onkaan ajatuksissani. Olen pitkään - lähes kaksi vuosikymmentä seurannut isohevospuolen touhuja. Kiinnostuksen kohteena ovat olleet isohevospuolen kasvatus- ja oritrendit, hevosten hintapolitiikka varsinkin Saksassa sekä ulkomailla olevien suomalaisten hevoskuviot ja arjen haasteet. Varsinkin Mikael Forstenin, Pia Pantsun sekä Kyran kirjoitukset sekä heidän ajatukset hevosten hoidosta ja varsinkin nuorten hevosten ratsuttamisesta on saanut tekemään mielenkiintoisia havaintoja verrattuna islanninhevosmaailmaan. Pia Pantsu on käynyt ihan täällä minun omalla kylällä antamassa Suomen maajoukkueen ratsukoille (isohevospuoli) ratsastustunteja ja viikonloppuvalmennuksia. Upeaa että Pian ja Mikaelin tasoiset huiput ovat vielä niin kovasti suomalaisia että oman kilpauransa ja huipputilojensa sekä hevostensa lisäksi jaksavat tulla nöyrästi antamaan opetusta tänne kylmään Pohjolaan. Pia on kiinnittänyt varsin osuvasti huomiota kahteen eri asiaan mitkä ovat suuria eroja verrattuna esimerkiksi Hollannin tai Saksan hevosiin ja ratsastajiin: "Vaikka Suomessa alkaa olla jo hyviä hevosia, niin suomalaiset ovat arkoja ratsastamaan eivätkä uskalla irrotella!" Ja toinen asia, joka myös mielestäni on meillä issikkapuolella jonkin asteinen "haaste", liittyy kuolaimiin: liian usein ala-asteen oppilaalle (on se sitten hevonen - yleensä - tai ratsastaja) laitetaan yliopistotason kuolain suuhun.

Mikael ja Noora Forsten ovat olleet aina kiinnostuineita kilpailun ohella myös kasvatuksesta. Mikael sanoo pitävänsä raakaa kapasiteettia estehevosen arvoikkaimpana yksittäisenä omainaisuutena, sillä se on ominaisuuksista harvinaisin ja vaikein löytää, eikä sitä voi hevoseen tehdä, jollei siinä sitä syntyjään ole. Kapasiteetin puutteelle ei paraskaan ratsastaja pysty mitään. Hän ei myöskään näe mieltä kasvattaa mitään muuta kuin ratsastettavuudeltaan hyviä huippusuorittajia: "Niitä tavallisia hevosia kun tulee kasvattamattakin!" - Voi että nämä sanat ovat osuneet ja uponneet minuun sekä saaneet ajattelemaan millainen on oma ihannehevonen. Aika hyvin nämä Mikaelin kuvaukset sopivat myös omaan huippusuorittajaan.

Noora Forstenin mielestä muita tärkeitä jalostusoriin ominaisuuksia ovat luonne ja terveys. Vasta tämän jälkeen hänen mielestä tulee tänäpäivänä esimerkiksi rakenne ja jokin hyppytekniikka. Hän painottaa että rakenteen tulee olla riittävä ja se riittää. Terveys on myös tärkeä pointti: hän ei halua hevosta joka hajoaa juuri siinä vaiheessa kun olisit vihdoin sen kanssa valmis isompiin luokkiin.

Tässä teille muillekin pohdittavaa. Nyt sulloudun haalariin, karvahattuun sekä rukkasiin ja lähden hoitamaan omia starojani!

Huh, olipas urakka viikonloppuna. Rakas ystävämme Reetu saapui perjantaina Suomeen kurssittamaan jälleen kerran meitä. Heittäessäni hänet sunnuntai-iltana lentoasemalle, jotta kaveri pääsee taas hääräämään Islantiin, hän oli erittäin iloinen ja tyytyväinen kaikkiin ratsukoihin. Hevoset olivat olleet parhaimpia mitä Reetu oli ikinä nähnyt: Railin Risto meni hienoa ravia ja töltti paranee. Minnan tyttö oli oma ihqu tehopakkaus. Tiina R:n oma "pikkumusta" kehittyy joka kerta huimaa vauhti. Päivän parasReetun mielestä oli Jaanan keltuainen - tämä hevonen meidän pitää nähdä kesällä radalla. Nuorisomme, Jenna ja Susanne, etenevät ratsastajan urallaan hirmu loikin hevostensa kanssa. Linda Halle Nalle on Reetu suosikkitölttäri, jonka hän voisi viedä mennessään. Mika kehittyi ratsastajana kovasti kun vain muistaa kaivaa vatsalihakset esille: hän lupasi pitää tytön lämpimänä Minnalle. Ja Mirkka - eikun inkkariratsastusta niin upea menopeli saa menovaihteen sekä "gorgeous" askeleet alleen! Näillä sanoilla Fredrik kiteytti viikonlopunannin terveisten kera.

Itse olin sekä kurssilla Kytäjällä että katselmuksessa Kuumassa. Sunnuntaina piipahdin aamutuimaan Kuumassa antamassa Pallille näytöksen Pinnin ja Lortsun kanssa. Saas nähdä, aukeaako maajoukkuevalmennusrinkiin paikka! Parasta kyllä pistin menemään. Kytäjällä treenasin Pinnin ja Lortsun lisäksi Hannu-Petteriä ja Nicole oli mukana Sulollaan. Kyllä heppailua on ollut koko viikonloppu. Saattaa olla raskas työviikko edessä - mutta niinhän se on että raskas työ vaatii raskaat huvit. Ohessa pieni videopätkä rakkaasta luonnonlapsestamme Pinnistä toisen omistajan ohjastamana lauantain myrskysäässä.

Nicken mielestä pelkokerroin jutut ovat lällärikamaa. Saunan lauteilla sovittiin että aloitetaan kokeilu ra'alla kananmunalla. Mites siinä kävikään? Kumpi on lälläri: Nicke vai pelkokertoimen jutut?

Aikaa edellisestä uutisoinnista on vierähtänyt jo tovi. Isi Hiltunen mietti tammikuun eka päivä maailman menoa ja tokaisi: Vuosi vaihtui muttei hevoset. Eipä siinä mennyt montaa viikkoa kun muutoksia tapahtui hevosissakin. Meidän tulevaisuuden lupauksemme Jallu päätyi tavoitteellisen kisaratsastajan uudeksi tulevaisuuden baanastaraksi. Niin näitä hevosia tulee ja menee. Lortsun ja Pinnin kanssa olemme olleet isoheppaopen Annan tunneilla viikottain. Anna myös on kokeillut hevoset itse. Kyllä hauskuutta on riittänyt kun GP tason kouluguru ratsasti minun pörröponeja. Pinnin ratsastuksen jälkeen hän kommentoi ratsuaan: "Kyllä tästä tulee ihan hyvä ja materiaalia löytyy, kunhan vain kaveri malttaa kuunnella. Mutta onhan se vähän sellainen tunne että ratsataa ravuria mutta ponin koossa!" Lortsun selässä Annalle jo tuli "ihan" hevosfiilis, sillä Lortsulla alkaa olla jo sitä kokoa ja nelikäytisellä kouluihmisen ihannoimaa liikettä. Mutta Annan kokeilu meni vähän pipariksi, sillä ei hän tahtonut saada hevosta ravaamaan vaan jätkä mennä kauhoi tölttiä - ja Anna kevensi sujuvasti! Isi Hiltunen ihmetteli ääneen asiaa: "Miksi se keventää töltissä?" Anna varmaankin kuuli kommentin ja sanoi, että kyllä tämä on haastavaa mutta mielenkiintoista. Juuri näin! Varmaan tämän takia me ollaan issikkaratsastajia! Homma on haastavaa ja mielenkiintoista.

Kurssitusta on tulossa kovasti. Tulevana viikonloppuna olen menossa molempien pojujen kanssa Thrórdiksen valmennukseen Kuumaan. Siinä Pinni ja Lortsu saavat tehdä kovasti töitä, jotta kaikki on trimmattu valmiiksi Maajoukkuekatselmusta varten, jonne tänään ilmoittauduin molempien kanssa. Pitäähän sitä jos homman ottaa tosissaan pitkän tauon jälkeen, olla pari hummaa alla haavereiden varalta. Tämän kuun viimeinen viikonloppu menee Kytäjällä ympyrää pyöriessä Reetun kanssa. Sama vanha treenitiimi parilla uudella ratsukolla on tulossa mukaan. Ja jottei yhtään vapaata viikonloppua tammikuulle tulisi, niin pitää puolentoista viikon päästä mennä Kuumaan kisaamaan. Voi olla että tällä kertaa kisaajat löytyvät perheen pienimmistä, ja me vanhemmat olemme taustalla tukien. Nyt yritän pitää suuni kiinni, ettei tuomareiden tarvitse äitiä muistuttaa liiallisista ohjeiden annosta :), vai mitä Sirpa?

Muuten kaikki on suht hyvin. Lapsilla on koulu alkanut ja työt jatkuvat normaalilla reissaustahdilla paitsi että Varkauden retket ovat siirtyneet retkiksi Osloon, Brüsseliin sekä Uusikaupunki/Kokkola/Siilinjärvi rintamalle. Eero on USAssa vielä puolisen vuotta ja ikävä tahtoo vetää mielen välillä matalaksi. Mutta onneksi niitä ihania viestejä tältä velikullalta tulee viikottain. Ja jos kaverista ei kuulu mitään niin tarkistamme tiliotteelta, että ainakin joku on hänen kortillaan käynyt syömässä päivittäin Subissa, Mäkkillä, TacoBellsissä ja muissa moskaruokapaikoissa. Varmaankin hän on hengissä.

Ihanaa Uutta Vuotta teille kaikille ja riemukkaita maastospurtteja ponienne kanssa!

Lordista pieni videonpätkä

Viikonloppu meni istuessa pylly tanakasti Kuuman katsomossa maneesin lämmössä. Henna reippaana ja sitkeänä pimuna ratsasti kolme nelivuotiasta pojan kloppia päivässä ja kehuja sai opelta, Thórdis Erla Gunnarsdóttirilta. Hannu-Petteri sekä Lortsu kehittyvät kivasti ja palailevat Hennan parin viikon pikatreenistä torstaina kotiin. Ehdin varmaankin kerran käydä testaamassa miehet ennen kuin Reetun oppiin mennään seuraavana viikonloppuna. Jännittää miten menee näiden murkkujen kanssa ja toisaalta jännittää miten kylkiluut kestävät viikonlopun humpan.

Maailmalta kotiutettiin kaksi nuorta äijää Ruotsista. Marklandan kasvatit Jallu ja Aatu saapuivat kotiin ja pääsivät poikaporukkaan temmeltämään. Aatu on Innan ja Iiron oma puppeli, sellainen ihqu inkkaripoju, jolla on raamia ja tukkaa vaikka muille jakaa. Hennan kanssa ollaan jo sovittu että nämä uudet tulevaisuuden baanahyrrät menevät ensi syksynä Hennan luokse eskariin. Nyt vain juoksevat ja kasvavat hyvässä seurassa. Ja Innahan pitää niistä hyvää huolta.

Nicolen esiintyminen Sulon kanssa Juniorin ohjelmassa on myös saatu nyt tänne katseltavaksenne.

Myös kotirintamalla on ollut vilskettä: lapset viettivät Pyhäinpäivän aattona pikkujouluja ja kutsut oli annettu kahdelle kymmenelle äänekkäälle osa heppahöperöille ja osa muutoin vaan höperöille kylän kersoille. Pikkujoulut olivat ulkoilmatilaisuus: Sulo sai vauhtia, makkarat paistuivat nuotilla ja puskat rytisivät taskulamppujengistä. Hauskaa tuntui kaikilla olevan. Jatkopikkujoulut on luvassa joulukuussa, mutta vanhemmilta tuli toive, että hekin haluaisivat tulla mukaan. Saas nähdä millainen jengi on sitten kasassa. Työrintamalla on myös muutoksen tuulia: uusi työpaikka varmistui pääkaupunkiseudulta. Jes! Aikaa jää perheelle, itselleni ja hevosteluun. Ohessa kuvia lastentapahtumasta.

Fredrikin kurssi oli jälleen kerran erittäin antoisa. Hyvä mieli jäi varmaankin kaikille kurssilaisille. Uusia asioita taas opimme ja vanhoja kerrattiin. Tiina Ärrän Töffe oli huikea ilmestys: määrätietoinen jumppa ja kiipeily vaihtelevassa maastossa oli tehnyt ihmeitä mustalle nallekarhulle. Tiina tuli ja väläytti sellaiset ravit ja töltit että me katsomossa vain huokailimme ihastuksesta. Saas nähdä milloin tämä parivaljakko valloittaa kisabaanat. Ihana seurata tällaisia menestystarinoita ja intohimoa eläinten kanssa.

Sitten oli Thordiksen kurssin vuoro Kuumassa. Lauantain Nurmijärven kylätapahtuman sattuessa samalle viikonlopulle, Hiltusen väki oli tutustuttamassa kylän lapsia Papan (rakas kinkkurullamme Max) ja Sulon kanssa hevosten ihmeelliseen maailmaan. Siinä sitä tallustettiin kolme tuntia kirkonkylällä, ja jono oli loppumaton. Se mikä oli erikoista, niin yli puolet lapsista oli ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Henna treenasi Pinniä Kuumassa samaan aikaan. Itse menin seuraamaan treenejä sunnuntaille: on ne vain uskomattomia typyjä molemmat, Henna sekä Thordis. Toinen vaalea, pieni ja sisukas - toinen iso, tumma ja jämäkkä. Hienolta Pinni näytti heidän molempien kanssa.

Ja sitten koitti seuraava viikonloppu - hetki jota olemme odottaneet tai ainakin minä uuden hevosen onnellisena omistajana. Ensimmäinen lento Islannista saapui pitkän kesä- ja flunssatauon jälkeen vihdoinkin Ruotsiin. Reippaat ja hullut savolaiset, Outi, Kati, Tiina, Nicole sekä Roosa, pakkasivat perjantaina 22.10. trailerin ja kuorma-auton täyteen ämpäreitä, heinäpaaleja ja rämäpäistä asennetta. Suuntasimme kulkumme kohti Ruotsia ja Norrköpingiä. Menomatka laivalla oli pienten heppa-assistenttien Nicolen ja Roosan elämäntäyttymys: ihqu Antti Tuisku esiintyi tunnin mittaisella keikallaan Silja Serenadella. Seisoimme aivan eturivissä ja lauloimme mm. Juuret biisiä desibelit kaakossa. Lauantai meni shoppauksen merkeissä Ingelstan ostarilla Norrköpingissä sillä kone oli myöhässä. Lisäodotusta tuli kaikkien omaa hevostaan odottavien ihmisten yllätykseksi, kun osa hevosista oli matkan aikana saanut ruhjeita, ja eläinlääkäri joutui näitä onnettomia ompelemaan. Siinä sitä jännitettiin, onko meidän matkaan tulevat kaksitoista pollea kunnossa. Pitkän odotuksen jälkeen, puoli yhdentoista aikaan illalla, pääsimme lastamaan kaikki uudet ja ehjät tulijat kyyteihimme. Yö meni matkaa tehdessä. Sunnuntai aamuna ajoimme laivaan väsyneinä mutta ylpeinä - me teimme sen! Outin ja Katin auto toimi moitteetomasti ja tiesimme että nyt olemme pian kotona. Sunnuntai-iltana pääsimme vihdoin kotiin ja hevoset olivat kaikki hyväkuntoisia mutta matkasta väsyneitä. Nyt alkaa uusi projekti mustan ystävän Lortsun kanssa. Kiitos Henna jälleen kerran tästä löydöstä.

Mun oma lemmikki.

No, eipä siinä mennyt kuin viikko, niin Isi Hiltunen suuntasi perjantai-iltapäivällä auton ja trailerin keulan kohti Kuuman Kartanoa ja Äijäleiriä. Mukavaa heillä tuntui olevan ja paljon hyviä vinkkejä sekä oppeja Isillä tuntui olevan päässä liittyen Sulon treenaamiseen: "Gummi sanoi sitä... Ja kun Gummi sanoi tätä...." Täytyi jo Isäntää toppuutella ja palauttaa maan pinnalle - treenata pitää kovasti jos aikoo jatkossa saada vielä paremman hevosen alleen.

Tulevana viikonloppuna on Fredrik jälleen tulossa pitämäänvalmennusta, mutta tällä kertaa Kytäjälle. Tervetuloa katsomoon kuunteluoppilaaksi. Yksi paikka olisi mahdollisesti vapaana myös ratsukolle. Ota pikaisesti yhteyttä Tiinaan, jos näin nopealla aikataululla on mahdollista lähteä kurssille.

Tulevana tiistaina 12.10. klo 18.15 tulee kesällä kuvattu TV ohjelma Juniori lastenkanavalta. Tässä TV sarjassa, Mun oma lemmikkini, esiintyvät Nicole ja Sulo. Tulemme linkittämään tämän ohjelman myös kotisivuillemme kunhan TV lähetys on näytetty valtakunnan verkossa. Eikun jännittämään kuinka monta kertaa tulee poni -sana haastattelijalta. Monesti yritimme ainakin sen oikaista.

,

No tuossa alla olevassa videossa on vähän todistusaineistoa siitä, miten kilttejä ponit ovat.

Jos video ei saa sinua nauramaan, niin tökkääppäs äänet päälle. Luulen, ettei tätä kokonaisuutta voi katsella hymyilemättä.

,

Reetu on tulossa seuraavan kerran Suomeen lokakuun toisena viikonloppuna (9.-10.10). Tavoitteena olisi saada kaveri vielä kerran tänä vuonna ja sitten ensi vuonna jatketaan jälleen. Itse olin myös Pinniin tyytyväinen vaikkakin edellisen päivän kengitys olikin tehnyt hallaa kaverin liikkeille, mutta onneksi sain kehuja pehmeydestä ja voimasta - näihin olinkin erityisesti keskittynyt kesän aikana.

Meille on tulossa myyntiin Fredrikin äidin omistama viisikäynti tamma Dúfa från Attorp (SE2004203381). Tämä kuusivuotias rautias tamma on huippuoriista Sólfari från Oviksfjällenistä (ii: Týr vom Rappenhof). Dufa on täydellinen perhehevonen, jolla on pehmeä puhdas töltti ja hyvä ravi sekä laukka. Tämä Ruotsin kaunotar on terve ja erittäin hyvin peruskoulutettu. Tästä koko perheen luottohevonen joka sopii myös siitokseen ja tavoitteelliselle treenarille kisakäyttöön. Tamma on tulossa parin viikon sisällä Suomeen. Nopealla ostajalla on mahdollisuus astuttaa tamma vielä tänä vuonna Pinnillä (sisältyy hintaan). Lisätietoja Tiinalta.

Sinne ne tytöt lähtivät kohti Reisjärveä. Nicke ja Eerokin olivat saatilla. Onneksi Sonja tulee aika pikaisesti takaisin, sillä tulevana viikonloppuna on Fredrikin valmennus Siuntiossa. Lupasin ratsastaa hevosia loppuviikosta, jotta pojat ovat vetreinä tulevan viikonlopun jumpassa. Tervetuloa katsomaan ja tutustumaan Reetun valmennukseen jos aihe kiinnostaa ja kalenterissa on aikaa. Osoite on Mörsbackantie 94, Lappers (Siuntio).

Olimme lähes koko Hiltusen perheen voimin töissä perjantaista sunnuntaihin ja hauskaa oli - jopa hysteeristä välillä, kun aivot olivat välillä kuumuuden vuoksi aivan solmussa SIHYn teltassa. Nicke ja Nicole pitivät lelupuotia kauppakujalla ja saivat kerättyä rahat kokoon vastapäisen kaupan pinkkeihin bootseihin. Kiitos kaikille pienille ja isommillekin tukijoille.

Sunnuntai-iltapäivän lapsilauma keräsi tyhjiä pulloja katsomosta, ojista sekä myös roskiksien kätköistä. Jokioisen kohdalla Isi-Hiltusella meni hermot järkyttävään lemuun, joka levisi niin aah! kuumassa autossa sieraimiimme jätesäkeistä. S-marketin pullonpalautusautomaatti korjattiin kolmesti ennen kuin koko päivän saalis saatiin ladattua sisään: reilu seitsemänkymmentä erkkiä tuli lapsille handuun. Nicke suunnitteli tästä jo tulevaa ammattia: ei tarvitse lukea kertotauluja eikä opetella mitään tylsää koulussa, ja voi helposti tienata. Saas nähdä mitä tästä bisness miehestä tulee.

Oli kiva osallistua talkoisiin kun henki kisoissa myös taustalla oli niin mainio: SIHYn teltassa oli ammattitaitoinen porukka, ruokalassa mainiota perushuttua ja ihmiset moikkasivat rennosti toinen toisilleen. Hyvä mieli jäi tästä projektista ainakin meidän pesueelle. Kiitos kaikille mukanaolijoille. Paluu arkeen on kyllä aika ankea, kun aamulla alkaa palaveri Varkaudessa jo klo 9. Mutta kyllä se taas tästä!

Pikkukissat kasvavat kovaa vauhtia. Siirsimme ne aamulla tallille sillä kodinhoitohuone alkoi käydä näille pikkuriiviöille ahtaaksi. Voi sitä menoa ja meininkiä kun pelkurit vihdoin ymmärsivät ettei ulkoilmaa ja lintuja tarvitse pelätä. Saas nähdä mitä Niilo tuumaa kun tulee päiväretkeltään kotiin. Voi olla järkytys kun tallilla viipottaa kaksi pientä karvapalloa.

Nicole ja Nicke ovat lastenohjelma Juniorin superfaneja. Nicole oli käynyt jättämässä omat yhteystietonsa juniori.fi sivujen kautta syksyllä alkavaan Mun oma lemmikki – tv ohjelmaan. Yllätykseksemme TV tuottaja soitti meille. He olivat olleet ihastuksissaan Nicolen kirjoituksesta liittyen omaan rakkaaseen ystäväänsä Suloon. Näinpä TV ryhmä kameroineen tulee tekemään näistä kahdesta kaveruksesta jutun tähän sarjaan reilun viikon päästä. Teemana on piknik retki luonnossa islanninhevosen kanssa. Ohjelma on tulossa TV:stä ”ulos” alkusyksystä. Ilmoittelen kotisivuillamme kun tiedän tarkemman päivämäärän ja kellonajan. Hienoa että issikat kiinnostavat ja rodun vuoksi juuri Nicole sekä Sulo oli valittu usean heppatytön joukosta ohjelmaan. Issikat rulettaa!

Kesäkuviin on lisätty pari kesäkuvaa ja tässä on yksi video",

Cowboyt Jarmo ja Eero harjoittelivat ratsastusta ilman satulaa ja suitsia. Ja kukas muukaan ratsuna olisi kuin luottoyksilö Sulo.

Hevosrintamalla on tapahtunut muutoksia. Maaliskuun Islannin reissumme superlöytö, Smári, on myyty uuteen kotiin. Tämä kuusivuotias kirjava ruuna omaa neljä puhdasta askellajia ja on samalla unelma maastoratsu mutta tykkää myös työskennellä kentällä. Parin kuukauden koulutuksen jälkeen, laukkaympyrät sujuvat kuin vanhalta tekijältä ja kuuliaisuus on todella uskomaton. Onnittelut Kirstille upeasta pojasta. Tällaisen ratsun kanssa on kiva jatkaa yhteistä jumppaa.

Uusia heppalöytöjä on tehty Islannista Hennan ja Fredrikin avustuksella. 1 ¼ hevosta ja kaksi kissanpentua oli viikon 27 ostosten saldo. Ehkäpä Jarmo on oppinut ja hyväksynyt jo tämän menon, sillä yllätyksekseni sain häneltä vielä viikon päätteeksi kukkakimpun. Syytä en uskaltanut kysyä - mutta epäilen ettei se liittynyt näihin hankintoihin. Yllättävä viikko kaikin tavoin.

Fredrik on jäämässä Islantiin. Hänelle on tarjottu huippu tilaisuutta Islannissa ja pitkän harkinnan jälkeen hän päätti lähteä (ja ehkä pienen painostuksen saattelemana) kokeilemaan omia siipiään yksitysyrittäjänä. Hänelle siirtyy isännyys ja vastuu Islannin ehkä hienoimmasta tilasta, Dalurista. Onnea Fredrik! Nyt on sitten oma majapaikka tiedossa kun käymme moikkaamassa ystäviä tarujen saarella Islannissa. Seuraava retkemme on sovittu lokakuulle kun lapsilla on koulusta viikon syysloma. Olen luvannut mennä pesemään huushollia puhtaaksi ja auttamaan tallitöissä. Ja välillä "mama" pääsee ratsastamaankin. Tämä reissu tulee olemaan hyvin erilainen kuin kesäkuussa perheemme kanssa vietetty kolmen viikon kesäloma Kalifornian helteessä. Retkemme aikana näimme Los Angelesin, Las Vegasin ja San Fransiscon. Tämän ikimuistoisen reissumme vuoksi kisaaminen Pinnin kanssa jäi tältä kaudelta väliin. Mutta kisavaatteita ja nahkasaappaita en ole heittänyt nurkkaan, vaan ensi vuoden suunnitelmat alkavat olla jo selvänä.

Jotta ratsastustaidot pysyvät yllä, niin töitä on kovasti tehtävä sen eteen. Vaikka ystäväni ja valmentajani Fredrik on jäämässä Islantiin pidemmälle visiitille, on hän lupautunut tulemaan jatkossakin tänne säännöllisesti. Seuraava valmennus on 21.-22.8. Siuntiossa ja toinen jo sovittu valmennus on 2.-3.10.. Tavoitteena on pitää vielä yksi valmennus ennen vuoden vaihdetta. Jos olet kiinnostunut tulemaan mukaan valmennuksiin, niin ota yhteyttä Tiinaan. Elokuun valmennus on jo täynnä, mutta näillä näkymin lokakuulle vielä mahtuu pari ratsukkoa mukaan.

Tallimme tämän kesän apuvoimana on ollut Sonja Reunanen. Ahkera ja työteliäs Sonja tuli tavaroineen ja kahden erittäin lupaavan ruunansa kanssa meille Reisjärveltä kesäloman viettoon ja samalla oppimaan lisää asioita. Kesä on mennyt treenatessa, tallin ja kaappien kätköissä olevien ratsastuskamojen putsauksessa sekä hevosia hoitaessa ja hyttysiä jahdatessa.

Pinni päätettiin jättää kotitallille aiemman Alfur-tallin vierailun asemasta. Emme ole ottaneet vastaan kuin yhden tamman kesälomamatkamme vuoksi. Mutta jos olet halukas astuttamaan tammasi vielä loppukesästä, niin Pinni löytyy Tylypahkasta.